Etusivu
 

NUOREN KONSTAN KARKUMATKA

Borzoi-pentumme Konsta (7 kk) karkasi aamulla 4.7. omasta aitauksestaan kaivautumalla aidan ali. Itse olin juuri sinä aamuna lähtenyt kesälomareissulle Keski-Suomeen kun sain mieheltäni tiedon, että Konsta oli karannut.

Mies lähti aluksi pyörällä etsimään koiraa, mutta kun ei ollut mitään tietoa minne päin se oli lähtenyt, kävi hän hakemassa auton, jolla pääsisi nopeammin ja pidemmälle lähiympäristöön. Itse lähdin välittömästi tulemaan takaisin kotiin kun sain kuulla Konstan karanneen ja koska pari tuntia oli jo ehtinyt kulua eikä pentua näkynyt missään. Kotimatkalla soitin kaverilleni, että pistää nettiin ilmoituksia Konstasta kun en siinä vaiheessa muutakaan keksinyt.

Pahaksi onneksi juuri sinä päivänä tuli kova ukkonen. Pentu ilmeisesti säikähti rajua ukkosenjylinää ja säntäili päättömästi edestakaisin. Kun mieheni sai siitä n. kolmen tunnin päästä ensimmäisen näköhavainnon syöksyi se auton nähdessään paniikinomaisesti metsään. Mies yritti huudella Konstaa, mutta se ei tullut takaisin. Toisen näköyhteyden Konstaan mieheni sai n. 8 tunnin päästä ja taas tilanne toistui. Auto kun tuli näkyviin yllättäen, syöksyi Konsta karkuun metsään. Tässä vaiheessa miehellä oli jo mukana koirakaverikin houkuttimena.

Itse olin puolenyön aikaan vihdoinkin kotona ja lähdimme välittömästi etsimään Konstaa. Olin siinä toivossa, että jos saisimme näköyhteyden Konstaan niin minun ääneni saattaisi saada sen pysähtymään. Emme nähneet Konstaa ja tämä pakotti meidät aamuyöstä palaamaan kotiin ja hieman nukkumaan kun oli niin pimeää ja paksu sumu, että näkyväisyys oli nollassa. Heti aamulla viiden aikaan lähdimme uudestaan kiertämään niitä seutuja, missä mies oli Konstan nähnyt. Emme löytäneet Konstaa. Päivällä sain sitten ilmoitetuksi katoamisen poliisille, eläinlääkäreille, löytöeläintaloille, postinjakajille ja tuttaville, joita pyysin ilmoittamaan asiasta edelleen omille tuttavilleen jne. Laputimme lähiympäristön katoamisilmoituksilla.

Iltapäivällä tuli sitten näköhavainto Konstasta. Konsta oli matkannut n. 25 km. matkan Vihdin suuntaan Vanjärvelle. Oli ollut erään talon pihalla, mutta lähte-nyt sen talon ihmisiä karkuun. Lähdimme välittömästi sinne, mutta emme taaskaan saaneet näköhavaintoa Konstasta. Sen jälkeen tuli täysi hiljaisuus eikä ensimmäistäkään näköhavaintoa tullut. Kiersimme ja kiersimme lähialueita ja laputimme ilmoituksia ja kyselimme ihmi-siltä, olisivatko nähneet Konstaa. Tässä vaiheessa olin jo ollut yhteyksissä Koiraetsijät ry:hyn, kun olin saanut netin kautta vihjeen, että semmoinenkin järjestö on olemassa. Sovimme, että tiistaina tulee jälkikoira etsimään Konstaa, mikäli pentu siihen mennessä ei ole löytynyt.

Tiistaina sitten jouduimme turvautumaan jälkikoiraan kun Konstasta ei ollut yhtään uutta näköhavaintoa. Oli kuin maa olisi niellyt pentumme ja itse aloin olla peloissani. Pelkäsin, että Konsta oli jossain metsässä loukkaantuneena kun ei kukaan ollut sitä nähnyt. Olin huolissani sen ravinnon saannista ja viileistä öistä. Emmekä tienneet oliko koira edelleen liikekannalla vai oliko edes enää samalla seudulla.

Menimme jälkikoira Jaden ja ohjaajansa Sarin kanssa sen talon pihaan, mistä se ainoa näköhavainto oli tullut. Itselläni kulki kylmät väreet pitkin selkää kun näin miten määrätietoisesti Jade-koira lähti kulkemaan hajun saatuaan. Kuljimme jonkin aikaa metsässä ja koira johdatti meidät metsälammen rantaan. Siinä Konsta ilmeisesti oli käynyt juomassa vettä. Matka jatkui jonkin aikaa metsässä kunnes saavuimme metsäniitylle. Menimme sen niityn poikki pienelle tielle, joka kulki peltojen välissä. Siitä jatkoimme taas niityn toiselle puolelle metsään. Pikkuisen matkaa metsässä liikkuessamme saavuimme erään vanhan maalaistalon pihaan. Konsta oli ilmeisesti löytänyt kompostin, mihin oli heitetty keitettyjä perunoita ym. Huomasimme, että niitä oli pureskeltu.

Matka jatkui tämän jälkeen aitan takaa eteenpäin. Saavuimme vanhalle navetalle, jonka pihapiirissä oli varastorakennus. Jälkikoira kävi siellä varastorakennuksessa ja lähti kiertämään navetan taakse taas pienen metsikön läpi. Saavuimme toisen talon pihapiiriin, missä vain kierrettiin sen pihan navettara-kennuksen editse ja palasimme takaisin ensimmäisen talon pihaan. Jälkikoira johdatti meidät tyhjillään olevan navettarakennuksen taakse ja kiersi siitä sitten etupuolelle ja edelleen sisään navettaan. Koira ilmaisi siinä vaiheessa, että Konsta pitää reviiriä siellä. Palasimme illalla uudelleen oman koirakaverin, ruuan sekä peiton kanssa sinne talolle. Ja levitimme omia tuoksuja sen pihapiiriin. Matkan varrella löytyi jälkiä koiran oksennuksesta, jonka uroskoirakaveri "merkkasi" huolellisesti.

Vuorokautta myöhemmin saimme tiedon, että erään halkopinon takana makailee Konstan tuntomerkkeihin sopiva valkoinen koira. Lähdimme tutkimaan tilannetta. Lähestyimme halkopinoa. Menin näköetäisyydelle Konstasta, koska se oli siellä halkopinon takana. Kävelin erittäin rauhallisesti ja puhuin koko ajan, jotta en menisi yllättäen sen näköpiiriin. Sen jälkeen menin hieman sivuttain Konstasta ja asetuin kyykkyasentoon. Koko ajan puhelin siinä pääasiassa Pojulle, joka oli hieman kauempana vielä siinä vaiheessa miehen kanssa. Oli tärkeää, etteivät kaikki mene kerralla Konstan näköpiiriin. Huomasin miten vauhko ilme silmissä Konsta katsoi minua ja ympärilleen, eli katsoi varmaan minne syöksyisi karkuun. Sen jälkeen sanoin miehelleni, että päästäisi Poju minun luokse. Pojulla oli fleksi, ettei miehen tarvinnut tulla liian lähelle. Siinä rupesin sitten lässyt-tämään Pojulle ja tarjosin rapisevasta pussista nappuloita ja samalla hoin Konstan pentuajan taikasanaa eli "syömään" määrätyllä äänellä. Tämä oli aina tehonnut pentuihin ja saanut ne tulemaan luokse. Huomasin oikein miten Konstan ilme yhtäkkiä muutti semmoiseksi, että sillä ikään kuin niksahti päässä, että hei tuolla on tuttu kaveri! ja lähti aristellen tulemaan luokse.

Kun se pääsi lähelleni se ilmeisesti haistoi tutut tuoksut meistä ja loppumatkan syöksähti häntä heiluen minun luokseni. Sitten se alkoi nuolemaan kasvoja ja kyhnyttämään päällään ja töykkimään kuonollaan nappulapussia. Siinä vaiheessa laitoin pannan Konstan kaulaan eikä se ollut moksiskaan. Iloisena se lähti meidän mukaamme.

Tämmöinen oli kiinniottotapahtuma, vaikka koko ajan pelkäsin pahinta, että emme vieläkään saisi sitä kiinni…

Erittäin onnellinen Pirjo

 

Kirjaudu sisään
Käyttäjänimi

Salasana

Kysely

Mitä harrastat koirasi kanssa?








Näytä tulokset

Päivitykset
©Koiraetsijat.fi
22.4.2005 alkaen 77114 kävijää.