Etusivu
 

DALIN SELVITYMISTARINA

Tallinnan lähistölle perustettu Koerte Varjupaik on löytökoirien väliaikainen suojakoti. Sinne tuodaan vuosittain lukematon määrä kodittomia koiria ja kissoja. Jokainen uusi tulokas merkitsee vapaaehtoisvoimin toimivan laitoksen väelle lisää paineita. Kaikkia ei pystytä ruokkimaan eikä uutta kotia löydetä kuin pienelle osalle. Laitoksen ”koiraenkeleiden galleria” puhuu omaa lohdutonta kieltään koirista, joille yhteiskunnassa ei löytynyt sijaa...

Monirotuinen Dali on yksi laitoksen suojateista, jonka onnekas retki Suomeen ja uuteen kotiin oli päättyä kohtalokkaasti.

Dali on arviolta kuusivuotias, upearyhtinen uros, jonka syntyperästä ei ole tietoa. Asiantuntijoiden mukaan Dalissa on saksanpaimenkoiraa ja huskya. Dalin ilmeikkäissä kasvoissa on kuitenkin jotain surumielistä. Lempeä katse vangitsee ohikulkijan, ystävällinen olemus herättää huomiota. Kärsivällisesti Dali oli odottanut uutta kotia ja vihdoin monen tarhassa vietetyn yksitoikkoisen vuoden jälkeen Dali valloitti suomalaisen vierailijan sydämen, elokuussa 2003.

Dali saapui Suomeen uuden omistajansa kanssa elokuun lopulla. Ensiksi matkustettiin laivalla Helsinkiin, josta matka jatkui edelleen Lahteen. Omistajan tytär oli luvannut pitää Dalista huolta sen Suomessa olon ensimmäisen viikon, jotta koiran ei tarvitsisi jäädä yksin emännän ollessa päivisin töissä Helsingissä. Ensimmäiset päivät sujuivat hyvin. Dali alkoi sopeutua uuteen elämäänsä ja nautti saamastaan hellyydestä ja huomiosta.

Dalin kolmas vuorokausi Suomessa

On maanantaiaamu ja Dalin hoitaja joutuu lähtemään kauppaan. Dali jää yksin. Koiran sydän on pakahtua, ahdistus käy sietämättömäksi ja se onnistuu saamaan tuuletusikkunan lukituksen auki. Koira ahtautuu ikkunasta ulos ja hyppää ensiksi parvekkeelle ja sen jälkeen maahan kolmen metrin korkeudesta. Se selviää hypystä vammoitta ja lähtee juoksemaan. Tästä alkaa kaoottinen karkumatka kaupungin läpi. Dali puikkelehtii vilkkaassa liikenteessä, kiitää kuin salama pitkin katuja kohti maaseutua. Kuin ihmeen kautta koira selviää liikenteestä naarmuitta.

Dali syöksyy eteenpäin paniikin vallassa, juoksee ja juoksee aina vain kauemmas kohti etelää. Sen tassut halkeilevat, se ei tunne kipua. Sillä välin omistajan tytär on palannut kotiin ja saa kauhukseen todeta mitä on tapahtunut!

Alkaa soittokierros, ilmoituksia kiinnitetään joka paikkaan, vihjeitä alkaa sadella. Havaintoja tulee Orimattilan suunnalta, Villähteeltä. Dali on juossut yhtä matkaa noin kuutisenkymmentä-sata kilometriä kunnes vauhti pikkuhiljaa hidastuu. Koira väsyy. Lyhyen kettingin päässä eläneen koiran kunto alkaa pettää. Sen on pakko levätä. Pikkuhiljaa Dali valitsee olinpaikakseen rauhallisen Heinämaan kylän. Sillä välin epätoivoinen emäntä hakee lemmikkiään. Ilmoittelee lehdessä, kiinnittelee ilmoituksia kadonneesta Dalista. Dalia kuulutetaan radiosta, puskaradio viritetään täydelle teholle.

Kaikesta aiheuttamastaan kohusta tietämätön Dali lepäilee Heinämaan maalaismaisemissa kunnes sen tulee niin nälkä, että on pakko lähteä etsimään ravintoa. Koira löytää maalaiskaupan lähettyviltä jätteitä. Ystävällinen kauppias havaitsee irrallaan kulkevan nälkiintyneen koiran ja jättää sille ruoantähteitä. Koira syö ahnaasti ja pakenee heti syötyään. Kauppias ilmoittaa havaintonsa eteenpäin ja tieto saavuttaa lopulta Dalin emännän, joka paikallisen pariskunnan kanssa lähtee etsimään karkulaista. Etsintöjä jatketaan päivästä toiseen. Vihdoin etsintäpartio saa koirasta näköhavaintoja. Koira ei kuuntele kutsuja, ei reagoi niihin. Lähtee aina vain karkuun. Epätoivoinen omistaja ei ymmärrä koiran käytöstä. Vaikka hän pääsee aivan lähelle, muutaman metrin päähän, ei koira anna ottaa itseään kiinni.

Hämmentynyt omistaja ottaa yhteyttä Koiraetsijät ry:hyn saadakseen apua. Apuun tulee kaksi cockerspanielia ohjaajansa kanssa. Cockeriuros Dusty löytää jäljen, jota lähdetään seuraamaan. Juoksuisella cockerinartulla tehdään ympyrän muotoisia houkutusjälkiä ja sunnuntaina, pakoretken kuudentena päivänä, paikalle tuodaan Koiraetsijät ry:n iso loukku. Loukun ympärille tehdään vielä pienellä shelttinartulla jälkiä viuhkan muotoon. Syötiksi laitetaan raakaa maksaa ja kauas tuoksuvaa koiranmuonaa ja mitä parhainta, juoksuisen nartun eritteillä kyllästettyjä vaatekappaleita. Ulkopuolelle sirotellaan kuivamuonanappuloita. On sunnuntai ja aurinko paahtaa taivaalta. Kello kahden maissa kaikki on valmista. Loukku viritetään ja ”etsivät” poistuvat paikalta. Dalin emäntä huokaisee ja lähtee ajamaan poispäin sekavin tuntein. Voiko epäluuloisen, todennäköisesti villieläimen vaistoja noudattavan koiran loukutus koskaan onnistua! Pohjaton uupumus valtaa hänen mielensä. Täysin turtana hän ajaa takaisin Lahteen hakemaan tavaroitaan palatakseen samantien Helsinkiin ja töihin. Kuusi vuorokautta hän on juossut, etsinyt, vaeltanut ja valvonut. Jokainen uusi vihje on herättänyt uudet toiveet, jotka kerta toisensa jälkeen valuvat tyhjään. Epätietoisuus koiran kohtalosta, ahdistus ja pelko pahimmasta raastavat hänen sydäntään.

Paluumatkallaan Lahdesta Helsinkiin hän päättää kuitenkin poiketa Heinämaan kautta, vain varmistuakseen siitä, että loukku on paikallaan ja kunnossa. Hän ajaa peltojen välissä kulkevaa tietä pitkin kohti pientä saareketta, johon loukku on sijoitettu ison männyn alle. Hän hieraisee silmiään, onko tuo näköharha? Onko väsymys vienyt häneltä todellisuudentajun? Loukun luukku on valahtanut alas ja sisällä on tumma hahmo! Voiko se olla Dali!? Sydän jyskyttäen hän ajaa lähemmäksi... Se oli Dali!

Jälleennäkemisen riemun jälkeen Dali oli toimitettava eläinlääkärin vastaanotolle, koska haljenneet anturat olivat tulehtuneet ja koiran oli vaikea liikkua, muutoin sen kunto oli hyvä eikä traumaattinen seikkailu jättänyt koiraan minkäänlaisia jälkiä. Hyvin päättynyt karkumatka rekisteröitiin myös Koiraetsijät ry:n onnistuneisiin tosietsintätapauksiin
Loppu hyvin – kaikki hyvin, sitä toivomme myös vastaisuudessa...

Koiraetsijät ry


 

Kirjaudu sisään
Käyttäjänimi

Salasana

Kysely

Mitä harrastat koirasi kanssa?








Näytä tulokset

Päivitykset
©Koiraetsijat.fi
22.4.2005 alkaen 77121 kävijää.